Ny määki voin taas osallistuu haasteeseen, ku o sellane, et on ihan omast takkaa aiheeseen sopivaa materiaalia, meinaan ti häntä.
Ny oli joku kerta se lumiki aiheen, ihan kiva haaste, mut ko meil ei ollu lunta yhtään, ni osallistu siin sit lumileikkikuvil. Ei tullu mittään. Meil on tääl satanu lunt, ollu illalla tai yöl sillai nätist, mut ko aamul o heränny, ni ei sit mittään valkost oo maassa ennää ollukkaan. Sillonko toi myrsky mukamas oli, ainaski säätierotuksen täti sano, et lunt tullee niin maan perusteellisest...tän tuli muutama hassu hiutale. Tuult kyl oli aika navakast. Seuraavan aamun siitäkään vähäst lumest ei ollu mittään tietoo. Mää kyl vähä eppäilen, et mää nään vaan unta siit lumest, ko oikees en oo sil kävelly ku kaks kertaa. On se vähä epätorellisen tuntust.

Mut tää häntä on kyl ihan totta. Tämmönen se tuol mun pyllyn pääl on omis oloissaan


Se on sillai sikural, vähä niinko possujen häntä. Äitee jätti siihen hiukan piremmäks noi karvat ko muual turkis o ja saa se mun puolestani tommonen ollakki. Se ei näytä onneks miltään pallolt.
Sit toine kuva


Täs äitee suoristaa tota mun häntää, on se aika pitkä tollai suorana.
Mää en kyl oikees roikot tota häntää koskaan. Mut heilutan tietty, ku on hyvä mieli. Mut ei se sillonkaan kauhees puolelt toisel heilu, mää vaan nostan ton kippuran ylöspäin ja huiskutan sil.

Mut äitee kyl tietää millon mun häntä roikkuu, se on sillon ku mää oon väsyny ja laitan leukani sen jalkojen päälle ku ne o rahilla ja sit etutassutki nojaa siihen rahiin. Sit ko mua oikees ramasee, ni ensteks mun häntä alkaa roikkuun ja seuraavaks takajalat alkaa antaa myöten ja mää ain havahrun siihen niiaukseen. Siit huolimati mää en mee korriini nukkumaan tai mee eres äiteen sylliin, ko mää yritän saara sen käsittään, et o yö ja senki tarttis tul nukkuun. Joskus se onnistuu ihan hyvin, jos telkast ei tuu mittään mielenkiintost. Sit jos sitä tullee, ni mää otan sen shaalist osan ittelleni, kiepautan itteni sen sissään siihen rahin alle ja orottelen sit sitä sänkyyn siirtymist. Siit jos mistä toi äitee ain mul naureskellee, mut ei se valita, ku sen jaloil jää silti peittoo tarpeeks.

No, tähä tuli taas muutaki juttuu, mut ku ny kerta olin konneel, ni ajattelin et sitä vois vähä kirjoittaakki noitten kuvien lisäks.

Mää toivotan kaikil koirakamuil ja niitten hoitajil hyvvää viikkoo, ollaan kiltist, eiks ni :)