Mää kans, ko äiteeki muutti blogiinsa, ni määki halusin vähä kesäsemmän kuvan. Noit tommosii lentelee tääll meil pihal vaik kui paljo. Ne o kummallissii ko niit ei saa millään kiin. Vaik mää oonki noppee koira, ni siltiki noi pääsee ain karkuun. Niil o hienoi nimmiiki mut niitten kaikkie sukunimi o perhone.

Mää en oo pitkään aikaan tän mittään kirjotellukkaan. On ollu vähä kiirut aikaa, ko meil oli niit pikkusiiki taas vieraan ja sit o käyty mökkeilemäs ja semmost.

Tohon meen piha-airan taakse o muuttanu kaks uut koiraa. Mää en tierä niitten nimmii enkä eres rottuu, ne ei varmaan tierä ittekkään. Jatkuvast niil o jottain sanomist, mut mää en viitti vastat niil yhtikäs mittään. Mun mielest semmone huutamine pitki kyllää o aika epähianoo ja määhän oon tunnetust hiano koira.

En muute oo eres muistanu, et noit koirakuvajuttujaki vois laitell. Täytyyki pittää se mieles, jos vaik sais johonki taas laitettuu kuvans.

Äitee täs vähänaikaa sit leikkas mun turkkii lyhkäsemmäks ja kyll hyvvään aikaan  sen tekiki. Tännäänki o ollu nii kuuma ja eilen ol kans kauhian kuuma. Mää en oikeen viitti niin kuumal ol eres ulkon, ko sisäl o onneks viileempää ja täälki voi leikkii pallol. Oikeastaan tääl sisäl o paremminki hankalii paikkoi mihiin se pallo saa laitetuks ja sit koval innol ähertää se sielt takas. Noi ihmiset joskus sannoo, et mää oon ihan hupsu, mut en oo. Se vaan o niin kivvaa pistää pallo vaik piironki al toiselt puolt ja sit men pelastammaan sitä sielt toiselt puolelt. Joskus mää kyl sit vahinkos lykkän se nii pitkäl et en sit itte saakkaan, ni sit joutuu noi ihmiset auttaan mua. Niil o sellane näppärä harjanvarsi mil ne sen sielt pahast paikast sit sohhii esil. Mää en oo viäl itte opetellu sen harjanvarren käyttöö, mut äiteen kävelykepil mää kyl joskus itte koitin. En mää siinkään kyl sit onnistunu vaik siin toises pääs o se kahva ja sil olis voinu koukat, mut ei se keppi totellu mua.

Tämmöst tänne mull kuuluu.

Kaikkil teil toivotan kivvaa kessää :)

Tuota tää blogi oli salasanan takana ku piti tehrä vähä muutoksii. Ainaski tuo kuva tos on kamalan talvine, mut ei me olla äiteen kans keritty mittään tekkeen.

Me ollaan vaan reissailtu. Käytiin kattomassa Paitaa ja Nuppuu niillä kotona ja mää löysin ihan heti oman Ressuni. Siellä se mua orotti naulakon alla. Voi että oli riemukas jälleentapaaminen!

No, kyl mää silti sit tervehrin noit ihmisiiki ja nuo pienimmät tietysti sai pusuja mennen tullen.

Tännään me koton vähä äiteen kans karestaan ku oltiin, niin mietittiin, et meilläki olis hyvä olla tollaset pulina ja hulina ku noillaki on noi Paita ja Nuppu. Olis vähä niinko elämää.

Äiti-koiralle ja sen emännälle terveisiä, kyl meil kuvvii on ja laitetaan tuleen ku äitee vaan kerkee.

Voikaas hyvin ja haukatkaa vappupalloi, kuuluu kiva poksaus :)

Tännään mää huomasin et o koirakuvan haastees just semmonen aihe, et mult löytyy yks aika vekkuli kuva. Se ei oo kaiken taiteen sääntöjen mukkaan otettu, ku äitee vaan räpsäs sil pikku Sonyllaan must sen joskus.

Äitee o muuten ruvennu nariseen et sen o vaikee saara must kunnon tarkkoi kuvvii sil sen toisel Sonyllä, sil järkkärikameral. Mää e vaan ymmär et miks nii? Mielestän mää oon paikallani vaik kui kauva ja silti muka kuvat o ain jotenki sellasii, et mää oon liiaks menos ja tarkentuu johonki mihin sattuu ja vaik mitä. Mut tol pienel se ny o sit välil räpsiny kuvvii noist sen lapsenlapsitaki. Sil kuulemma saa linssiluteist parempii, luonnollisempii kuvvii ku tol isol. Sil voi kyl sillai sallaa ottaa, oo määki sen huomannu.

Mull o ollu viimeaikoin oikeen kivvaa, ku oon noit kakaroitki nähny usseimmi. Niitten kans o kiva leikkii ja pusutellaki vähä. Ja voitteks te käsittää, et niist toi pieninki Pairan sisko, ossaa jo kävel kahrel jalal. Sill muuten oli sit tosi hyvvää synttärikakkuu, mää sain maistaa äiteelt vähä. Mahtoks se ol syyn siihen hyvvään makkuun, ku se kakku oli tehty Nupun nallen, Kolinan näköseks. Se nalle o ainaki kauhian kiva.

Siit tuliki mieleen, et mun oma lelu, se tiikeri mikä on ollu jossain kuvis, se Ressu jäi niille vahinkos. Pairal tuli hätä ko me oltiin jo lähretty ja se huomas sen, ni se soitti äiteen kännykkään, et se Ressu jäi. Mää lupasin ol urhoolline ja nukkuu ilman Ressuu siihen asti ku seuraavan kerran nährään ja vannotin, et Paita sit muistaa tuora sen mukanans ku tullee.

Juu mut ihan siis siihe asiaan. Täs tää ny o, Kieli

Savisuti ja koiransa Bee haastoi mut tämmöseen.

"Tämä on koirablogeja kiertänyt haaste, ja teemaltaan paljasta 7 kpl totuutta itsestäsi. Haaste osoitetaan aina koiralle. Eli koirasta 7 totuutta, ja kirjoitettuna, kuten koira itse vastaisi ja kertoisi. "

1. Mää oon omasta mielestäni aika kommee koiraks, kun mää oon aika uuren värinen villakoiraks.

2. Mun mielestäni parasta ruokaa o se mitä nää ihmisekki syö, paitsi kala. Sitä mää en tykkää syörä. Joistain koirien nappuloist mää tykkään muutaman aterian verran, mut sit mää halluun jo jottain ihan muuta.

3. Mää tykkään näist mun ihmisist kovast. Riemastun ain hirveesti ku ne tullee kottiin vaik vaan kauppareissult. Mut vaik mää siin riehunki, niin silti mää oon ollu ihan kiltist koton. Yleensä mää nukun sen aikaa.

4. Vaik must on tuol riehuntakuvvii, ni silti mää oon oikeest ihan kiltti. Mää en oo koskaan maistanu kenenkään kenkää, enkä mää oo järsiny mittään huonekalluu tai rikkonu mittään muutonkaan.

5. Mää tykkään nukkuu äiteen tossujen pääll. Jos sen jalat o rahil ja sil o viltti siin pääl, ni mää meen sin viltin reunan all ja verän sitä sillai et mää saan siit teltan ittelen ja sit nukun siel.

6. Mää tykkään erityisest noist meen lapsenlapsist. Kettään en oo pahoinpirelly, enkä ees meinannu purra, mää vaan jakelen niil pusui. Ain o kivvaa ku ne tullee käymään tai mää saan mennä niitten luo.

7. Mää nukun helpost siihe, ku mun kynsii leikataan tai mua harjataan. Se o vaan nii unettavvaa puuhaa, ku siin ei itte tartte tehrä mittään, senkus vaan olet. Sit mää tykkään viel ku mää pääsen kylpyyn, se on tosi hienoo ja mul on ihan oma hiustenkuivaajaki.

Mää haastan tämmösen sakemannipoijan ko Fero Se tuntee oikeen hyvin ton Pairan ja Nupun. Seki käy siel välil kyläilemäs, kyl mää sen oon haistanu ;)

Rakkaat rakit ja hurjat hurtat, siin sitä ois aihet. Mut ei toi oo mikkään onkelma, mää oon tietyst välill kyl aika rakkiki, vaik mul o kyl ihan puhtaat rekisterit, meinaan o sukkuu ja o näkköö ja semmost. Mut ei ny niist pitäny puhhuu ja mää oon muutenki pitäny semmost matalaa prohviilii, ko mää en tahro leuhkii enkä mä tahro mihinkäs näyttelyihi men. Kyl emo niist juteli, mut ei se must nii kummoselt kuulustanu, et sitä oisin viittiny sit ruvet tekemää. Onnekseni sit sattu tommonen ko toi meen äitee tul valittee koiraa. Mää heti ryykäsi siihen oikeen pramil et se olis mu paremmi huomannu ja huomas se, onneks. Jaa et mist mää tiesi et sen kans ei tartte men minkää näyttelyihi, no se ny vaa oli vaatimattomast sanottun mun  kovan ihmistuntemukseen perustuvvaa tietoo

Ni ja ny niit kuvii sit, kyl täs jo höpötettiinki

Siis en mää tämmöst ain tee! Se o to pallo vika! Se saa mut ihan hulluks. Tässäki mää oon mun varapissapaikan pistäny hyrskynmyrsky, ko mun tul miäleen et voi kai tol palloll ol pissahätä, ku se käy välil mun vesikipos juomas. Plomps vaa! Sit sen saa sielt onkii pois. Äitee auttaa siin kyl aika ussein. Se vaan luulee et pallo halus kylpyy ja sit se kuivaa se pyyhkeesee ennenko laskee takas lattial.

Mul o tollane varapissapaikka meen oikees vesas, ko joskus toi äitee o niin kankia ettei se pääse mua aamusti viemää ulos. Meen iskä lähtee ni aikasi töihi, et mää vaan käännän kylkee ton äiteen vieres.

Toi paperin silppuamise mää oon kyl oppin ihan mun omalt emolt. Se silppus kaik paperit ja söi käsipaperipyyhet ja nenäliinoi. Niihi mää en oo tuntenu mittää vettoo. Mul kyl riittää tää silppuamine, en mää eres syö noit enkä mää ennää normaalist tommost teekkää. Mut tos ny tul joku häiriö.

Sit mää kyl leiki aika kovast ja mul o vauhtii kamala paljo, kattokaas vaik

Tos äitee laitanu ton nimensä, mut silti sitä ei sit kopioira.

Ni mun piti sannoo, et muut o niinko tarkkoi, mut mää e. Se ei oo kuulemma kamera vika eikä kuvvaajan, vaan mun oma, ku mää liiku niin noppeest et ei mikkään pysy mun peräs.

Onneks e oo mikkään karkaileva koira, jos mua ei sais kukkaa kiin, ni missä mää sit olisi? Mää kysy vaa? Siks mää oon kiltist ulkon ja sisälki ylleensä